Tapsan päivän revontulet

Valokuvausta. Sitä haluaisin oppia enemmän enemmän ja enemmän. Lisäksi haluasin asua Lapissa. Rakastan Lapin luontoa ja rauhaa. Onneksi saatiin nyt jouluksi myös etelään lunta. Tänään näkyi vilaukselta komeat revontulet, mutta pilvet painuivat penteleet eteen. Olisi pitänyt päästä myös katuvaloja karkuun.

Kolme yötä jouluun

Tänään on aloiteteltu joulusiivousta Saloran soitellessa joululauluja radiosta. Huomenna imuroin ja pesen lattiat. Tiistaina vaihdan vielä petivaateet, joten aattona saa herätä puhtaista lakanoista. Kuusi on tuotu verannalle lämmittelemään ja lunta on odoteltu ja odoteltu. Nyt se lupaa huomiseksi lunta tänne eteläänkin! Ihanaa.

Löysin myös vihdoin nättejä appelsiineja uusia neilikka-appelsiineja varten. Olen katsonut jo viidestä kaupasta ja nyt oli vihdoin meidän omaan lähikauppaan tullut sopivia tällaiseen näpertelyyn. Syödessähän sillä ulkonäöllä ei niin väliä olisikaan. En kelpuuttanut aiempia kun niissä oli niitä sellaisia "pentuja" puskemassa toisesta päästä appelsiinia ulos tai muuten vaan kuori oli tosi ruma ja kärsineen näköinen. Nyt siis tuoksuu taas appelsiini ja neilikka ♥

Jouluun on enää kolme yötä!

Söpöt pehmoiset kuusenkoristeet

Kuva: anthropologie.eu

Eikö olekkin söpöjä koristeita?

Kuusi odottaa jo ulkona sisälle tuomista. Yleensä kuusi on käyty kaatamassa itse, mutta tällä kertaa voitin meille kuusen arvonnasta. En malttaisi odottaa, että se tuodaan sisälle tuoksumaan ja saan koristella sen. Muutama yö vielä...

Piparkakkutalo 2014

Tässä se nyt on. Meidän piparkakkutalo. Tämä on myös meidän ihka ensimmäinen piparkakkutalo. Olen viimeksi leiponut piparkakkutalon joskus pienenä äidin kanssa. Tai siis varmaankin silloin se on lähinnä koostunut koristelusta ja piparitaikinan maistelusta.

Kaavat piirsin viikko sitten perjantaina ja talon leivoin sekä koristelin itsenäisyyspäivänä. Tarjottimella se olisi vieläkin kauniimpi, mutta minulla ei ole yhtään niin isoa tarjotinta, että tämä siihen mahtuisi. Laitoin siis nyt foliota pöydän suojaksi.

Taloon saa myös valot, sillä jätin pohjaan aukot led-tuikuille. Pimeällä se on tosi söpis valojensa kanssa.

Neilikka-appelsiinit

Neilikka-appelsiinit huumaa tuoksullaan. Mä niin askartelen taas jouluksi perinteiset ja erityisen hyväntuoksuiset koristeen pöydälle tai ripustan ne kauniisti naruihin sidottuina roikkumaan johonkin. Nämä on vaan niin ihania. Eräästä blogista joskus luin, että nämä voisi säilöä kuivattamalla ja ne siten säilyisi koristeena myös seuraavaan jouluun. En kyllä tiedä mitenköhän kokonainen appelsiini kuuluisi kuivattaa.

Appelsiiniviipaleita voisin kuivattaa muuten uunissa joulukuuseen koristeeksi. Vinkin mukaan viipaleiden päälle kannattaa siivilöidä hieman tomusokeria ennen uunissa kuivaamista niin appelsiinit säilyttävät kauniin värinsä.

Piparkakkutalo tuloillaan

Piparitalon rakentelu kummitteli mielessä jo jonkin aikaa, mutta päätin tällä viikolla, että nyt sen teen. Perjantaina ostettiin kaupasta tarvikkeet ja iltapuhteeksi askartelin talolle kaavat. Siihen tuli kauniit ristikko ikkunat ja pieni kuisti.

Tänä aamuna aloitin leipomalla osat .Olen jo koristellut seiniä, jotka saavat rauhassa nyt kuivua. Seuraavaksi kai pitäisi alkaa kokoamaan taloa, mutta se vähän hirvittää! En ole ennen tehnyt taloa (jos ei pienenä äitin kanssa tehtyjä taloja lasketa), joten sulalla sokerilla temppuilu ei hirveästi houkuta. Varsinkin kun suurimpana pelkona on jonkun osan tuhoaminen. Laitan sitten kuvia kuinka käy.

No, onneksi on vielä kilo taikinaa pakkasessa...

Hyasintit Rörstrandin kupeissa

Ostin maanantaina hyasintit Rörstrandin kuppeihin. Toiseen vaaleanpunaisen toiseen valkoisen. Valkoisesta jouduin karsimaan aika isolla kädellä juuria ja multaa, jotta mahtui tuohon kuppiin. Liekö sen syytä, että vaaleanpunainen on pullauttanut aueta valkoisen ollessa vieläkin ihan nupussa. Saa nähdä jaksaako se sieltä aueta laisinkaan.

Taidan muutenkin ostaa jouluksi useamman hyasintin. Pidän niiden tuoksusta ja vaikka nuo kaksi keittiön apupöydällä möllöttävät en minä kyllä haista mitään!

Oma kettu

Syyslomalla ostin pari valmista maalauspohjaa ja päätin maalata. Syntyi kettu, kauris ja ketun jäljet... Kauriiseen en ole hirveän tyytyväinen, taidankin jatkaa vielä sen työstämistä. Kettu ja ketun jäljet pääsivät jo seinälle yläkerran portaikkoon.

Joulukoristeita

En enää muista mistä kekkasin askarrella näitä joulukoristeita vanhoista sanakirjan sivuista, mutta kivoja näistä tulee. En enää malttaisi lopettaa. Taittelee ja kuumaliimalla viimeistelee - nopsaa.

Näyttävät ihan varmasti kauniilta kuusessa. Josta tulikin taas mieleeni, että se kuusi pitäisi mennä valitsemaan. Ihanaa. Toivottavasti meille löytyy vähintään yhtä kaunis kuin viimeksi.

Voi että, eihän tässä malttaisi odottaa.

Uusia pikkujuttuja

Aina löytyy jotain pikkusia söpöyksiä, jotka tarttuu matkaan vaikka väkisin. Se on mun pahekin kyllä. Välillä runsas sisustus myös alkaa kyllästyttämään. Aina kuitenkin huomaan suunnittelevani uutta enkä täällä maalaistalon henkeen osaa vaihtaa suuntaa, enkä kyllä tiedä miksi toisaalta pitäisikään? Tämä on mun juttu, mun tyyli just nyt ja just tässä kodissa.

Posliinikettu tarttui matkaan toissaviikonlopun kauppareissulla prismasta.

Ennen joulukuusta se saa ilahduttaa kynttilän vieressä.

Mummi ja minä siivoussuihke "lakritsipommi" tuoksuu anikselle ja tuo

mieleen yskänlääkkeen - sellaisen ihanan makuisen!

Kaksi ihanaa kuppia tarttui matkaan ppp up kirppikseltä euron kappale. Näissä on Rörstrandin leima ja kupit ovat identtiset keskenään, toisen ollessa söpösti isompi toista. (Kuvassa näyttää kyllä syystä tai toisesta ihan samankokoisilta) Näihin ajattelin laittaa vaaleanpunaiset hyasintit ♥

Ensilumi

Ensilumi satoi perjantaina. Vaikka olin tosi väsynyt kotiin ajaessani ja matka kesti kauan huonon kelin takia oli mieli heti paljon virkeämpi. Olihan maa valkoisenaan uudesta puhtaasta lumesta ja lisää leijaili taivaalta. Lauantain saimme nauttia lumisista maisemista. Nyt on jo taas vähän löllistynyt keli, mutta toivottavasti pian pakastuu taas ja tulee ihan oikea talvi. Jouluksi sitten viimeistään!

Lumesta haaveilua

Follow Mippa's board Winter ♥ on Pinterest.

Oi. Lunta ei oikeasti meillä vielä täällä etelässä ole, mutta ihan pikkiriikkisen piristää katsella näitä ihania kuvia talvisista maisemista ja söpöistä eläimistä lumisissa tunnelmissa.

Nordkapp - Norja

Noihin Skarsvågin tuulisiin tunnelmiin jäin viimeksi Norjan reissustamme kertoessani. Tässä on ryöpsähtänytkin kulua jo hirmuinen aika vaikka piti näitä reissukuvia tänne pistää aina lisää koko reissun mitalta. Olimme siis viime kesänä lomamatkalla Lapissa ja Pohjois-Norjassa.

Nordkappiin mennessä ajeltiin mm. merenalaisen tunnelin läpi jossa oli ensin neljä kilometriä huikeaa alamäkeä ja sitten neljä kilometriä hirmuista nousua. Siinä on varmaan pyöräilijät ihmeissään. Yksi pyöräilijä meitä tulikin vastaan - ylämäkeen! Huh huh. Nostan kyllä hattua kun noihin maisemiin lähtee pyöräilemään.

Skarsvågiin saapuessamme ilma oli sumuinen ja päätimmekin ottaa sieltä mökin yöksi. Majoituksen  saatuamme lähdettiin pienelle kävelylle ihastelemaan maisemia. Kuinka ihanaa olikaan hangata reissupölyt tunturin sammalliin. Sinisessä pikkumökissä nukutun yön jälkeen lähdimme ajelemaan jäljellä olevan lyhyen matkan kohti Nordkappia, Euroopan pohjoisinta kolkkaa. Sumuinen ja tuulinen sää jatkui, mutta päätimme sitä todellakin uhmata kun tänne saakka oli tultu.

Kun saavuimme Nordkappin alueen portille ei paljon eteensä sumulta nähnyt. Maksoimme itsemme silti sisään alueelle. Maksun sai valita joko 12 tai 48 tunniksi. Päätimme ottaa tuon 12 tunnin vierailun, jonka olisi saanut halutessamme päivittää tuohon pidempään tikettiin. 12 tunnin liput maksoi noin 20e per nenä.

Sumu oli jotain uskomatonta. Näimme parkkeerata auton parin toisen auton väliin. Siinä sitten ihmeteltiin. Oltiin perillä, muttei tiedetty yhtään miltä ympärillä näytti ja tuuli oli ennenkokematon. Ikinä en ole ollut ulkona niin kovalla tuulella. Muutaman hetken kuluttua sumu rakoili sen verran puhurin puhkuessa, että näimme edessämme aika lähellä olevan rakennuksen. Seuraavassa hetkessä pilkahtikin kauempana parkkeerattuja autoja. Pikkuhiljaa aluetta alkoi hahmottamaan. Hetkittäin meren erotti jossain alhaalla kaukaisuudessa kun sumu syöksyi edestä pois. Uskomaton paikka! Muutaman tunnin vierailun aikana sää vaihteli hurjasti. Onneksemme jossain vaiheessa myös aurinko näyttäytyi ja näimme huikeat kalliot joilta on satojen metrien pudotus mereen.

Tästä hyvä esimerkki on tuo kuva näköalapaikan monumentista. Toisessa kuvassa sitä hädintuskin sumun vuoksi erottaa. Toisessa näkee kuinka huimat maisemat siinä onkaan. Horisonttiin saakka ei sumulta koskaan nähty, mutta tämä riitti. Sää on todella arvaamaton ja meillä kävi hyvä tuuri, että näimme näinkin upeasti ympärillemme. Saatan vain haaveilla auringonlaskusta tai revontulten loiskeesta täällä. Niitä kuvia olen netissä ihaillut.

Laitan taas joskus lisää reissukuvia, joten jatketaan vielä näistä Nordkappin uskomattomista maisemista. Kuinka ihanaa näitä onkaan katsella täällä hieman ankeassa marraskuun harmaudessa. Toivotaan, että pian sataa pysyvä lumi.

Joulua ja lunta odotellessa

Minä odotan lunta ja haaveilen jo joulukuusesta. Kuusi taitaa päästä tuohon Gallopin (satulakeinu) paikalle. Se on paras ja kaunein paikka sille. Uusi valosarja täytyy kuuselle ehkä ostaa, sillä edellinen on viritetty jo ulko-ovelle ilostuttamaan kotiintulijoita. Ihanaa saada taas joulukuusi. Viimevuonna ei meillä aitoa kuusta ollutkaan kun oltiin joulun aikaan viikko poissa kotoa.

Päätin tänään kuvailla vähän kotona. Tästä ruokahuoneesta ei ole tainnut mitään erikoisen kivoja kuvia ollakkaan uudessa asussaan verhojen ja mattojen vaihdon jälkeen. Kesäiset mintunvihreät ja vaaleat värit väistyivät tummien pellavaverhojen ja ihanien siksak juuttimattojen tieltä. Ainakin hetkeksi.

Teemu Järven kettu ja jänis kortit löysivät vihdoin paikkansa vanhan radion päältä. Ne sai kauniisti nojaamaan meidän jättikäpyihin.

Mulla oli taas kuvausassari joka ensin luimisteli ulko-ovella, sitten nukahteli sohvalla ja lopulta tuli pällistelemään mitä minä oikein puuhailen. Söpöä!

Paperitähdet ovat tosi ajoissa ikkunoissa, mutta en minä niitä enää raaskinut poiskaan ottaa kun ne kerran sinne viritin aiempia kuvauksia varten. En ole niitä pitänyt vaan vielä päällä. Säästelen vielä jonkun aikaa ja sitten olkoon niiden aika. Eipä tuolla nyt ole paljoa keritty aikaa viettämään. Mitä nyt karvavauva pötköttelee paikallaan divaanilla katsellen ulos.